Lasten ja nuorten mielenterveys

Lasten ja nuorten mielenterveys koskettaa meitä jokaista. 

Koronaepidemiassa olemme voiton puolella. Silti, kuten media aivan aiheesta tuo esille, meillä on aivan liian paljon kohtaamatonta ja siten avun ulottumattomissa olevaa lasten ja nuorten pahoinvointia. Osittain juuri koronan aiheuttamasta huolesta ja sen tuottamista rajoitusjärjestelyistä johtuvaa. Ja vaikka onneksi suuri osa lapsista ja nuorista voi rittävän hyvin, kaikki kartoitukset osoittavat, että liian suuri osa lapsista ja nuorista voi silti hyvin huonosti (katso mm. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007746169.html ja https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/tyoryhma-pitkittyva-koronakriisi-vaikuttaa-syvasti-lasten-ja-nuorten-hyvinvointiin).

Näin Suomen suven ja kesän alla aihe ei tietysti ole ilahduttava. Päätöksenteossa ja luottamustehtävissä lasten ja nuorten hyvin- tai toisaalta pahoinvointi kuuluu kuitenkin prioriteettijärjestyksessä korkeimpaan priorisoinnin luokkaan. 

Pitkän uran psykologina ja entistä parempien palvelujen kehittäjänä, ja myös Hämeenlinnan kuntalaisten edustajana luottamustehtävissä toimineena katson, että nyt jos koskaan meillä on Hämeenlinnassa tarve ja paras mahdollinen ajankohta tarttua kaupunkimme lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Kaikki lapset ja nuoret tavoittavasti ja kunnolla.

Olen ammattitiedostani ja kokemuksestani kirjoittanut hyvin käytännönläheisen käsikirjan Yksinäisyydestä yhteisyyteen -tai toiselta, aiemmalta nimeltään Psykologiset selviytymisen keinot poikkeus- ja kriisitilanteissa. 

Kriisipsykologi Ofra Ayalonin selviytymismenetelmien pohjalta kokoamastani informaatiosta on varmasti hyötyä niille kanssaihmisille -apsille ja nuorille: eri ikäisille- jotka kokevat voimakasta yksinäisyyttä tai muuta mieltä jatkuvasti ja voimakkaasti stressaavaa kuormitusta. Sosiaalisessa mediassa käytettävissä olevan käsikirjani kohderyhmänä pidän yhtä lailla kaikkia meitä muita kanssaihmisiä, jotka voimme ammatin, vapaaehtoisuuden ja/tai läheisyyden tai tunnettuuden kautta tukea lasta ja nuorta (tai minkä ikäistä kuormittunutta ihmistä hyvänsä).

Yksinäisyydestä yhteisyyteen -käsikirja on saanut kiitosta muun muassa lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkariselta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen suhteen tarvitaan yhä selkeäraamisempaa ja käytännönläheisempää kunnallista ohjelmaa. Ohjelman tulee olla eri palvelualojen tarjontaa paremmin yhteen kokoava, ja sen tulee olla ennen kaikkea kuntalaisten kantoja tähän astista paremmin kuuleva.

Hämeenlinnan ja sen kuntalaisten hyvän tulevaisuuden ja samalla kaupungin talouden kannalta mikään ei ole järkevämpää, kuin seuraava: Hämeenlinnan kaupungin kannattaa satsata lasten ja nuorten yksilöllisen oppimisen, yhteisöllisten harrastusten ja yleensä mielenterveydellisen tuen ammatilliseen ja ohjaukselliseen resurssointiin. Katson, että erittäin tulokselliseksi tulee osoittautumaan myös aiempaa paremmin suunniteltu ja resurssoitu nuorten opinto-ohjaus ja työelämään perehtymisen ohjaaminen.