Lasten ja nuorten mielenterveys

Lasten ja nuorten mielenterveys koskettaa meitä jokaista. 

Koronaepidemiassa olemme voiton puolella. Silti, kuten media aivan aiheesta tuo esille, meillä on aivan liian paljon kohtaamatonta ja siten avun ulottumattomissa olevaa lasten ja nuorten pahoinvointia. Osittain juuri koronan aiheuttamasta huolesta ja sen tuottamista rajoitusjärjestelyistä johtuvaa. Ja vaikka onneksi suuri osa lapsista ja nuorista voi rittävän hyvin, kaikki kartoitukset osoittavat, että liian suuri osa lapsista ja nuorista voi silti hyvin huonosti (katso mm. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007746169.html ja https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/tyoryhma-pitkittyva-koronakriisi-vaikuttaa-syvasti-lasten-ja-nuorten-hyvinvointiin).

Näin Suomen suven ja kesän alla aihe ei tietysti ole ilahduttava. Päätöksenteossa ja luottamustehtävissä lasten ja nuorten hyvin- tai toisaalta pahoinvointi kuuluu kuitenkin prioriteettijärjestyksessä korkeimpaan priorisoinnin luokkaan. 

Pitkän uran psykologina ja entistä parempien palvelujen kehittäjänä, ja myös Hämeenlinnan kuntalaisten edustajana luottamustehtävissä toimineena katson, että nyt jos koskaan meillä on Hämeenlinnassa tarve ja paras mahdollinen ajankohta tarttua kaupunkimme lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Kaikki lapset ja nuoret tavoittavasti ja kunnolla.

Olen ammattitiedostani ja kokemuksestani kirjoittanut hyvin käytännönläheisen käsikirjan Yksinäisyydestä yhteisyyteen -tai toiselta, aiemmalta nimeltään Psykologiset selviytymisen keinot poikkeus- ja kriisitilanteissa. 

Kriisipsykologi Ofra Ayalonin selviytymismenetelmien pohjalta kokoamastani informaatiosta on varmasti hyötyä niille kanssaihmisille -apsille ja nuorille: eri ikäisille- jotka kokevat voimakasta yksinäisyyttä tai muuta mieltä jatkuvasti ja voimakkaasti stressaavaa kuormitusta. Sosiaalisessa mediassa käytettävissä olevan käsikirjani kohderyhmänä pidän yhtä lailla kaikkia meitä muita kanssaihmisiä, jotka voimme ammatin, vapaaehtoisuuden ja/tai läheisyyden tai tunnettuuden kautta tukea lasta ja nuorta (tai minkä ikäistä kuormittunutta ihmistä hyvänsä).

Yksinäisyydestä yhteisyyteen -käsikirja on saanut kiitosta muun muassa lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkariselta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen suhteen tarvitaan yhä selkeäraamisempaa ja käytännönläheisempää kunnallista ohjelmaa. Ohjelman tulee olla eri palvelualojen tarjontaa paremmin yhteen kokoava, ja sen tulee olla ennen kaikkea kuntalaisten kantoja tähän astista paremmin kuuleva.

Hämeenlinnan ja sen kuntalaisten hyvän tulevaisuuden ja samalla kaupungin talouden kannalta mikään ei ole järkevämpää, kuin seuraava: Hämeenlinnan kaupungin kannattaa satsata lasten ja nuorten yksilöllisen oppimisen, yhteisöllisten harrastusten ja yleensä mielenterveydellisen tuen ammatilliseen ja ohjaukselliseen resurssointiin. Katson, että erittäin tulokselliseksi tulee osoittautumaan myös aiempaa paremmin suunniteltu ja resurssoitu nuorten opinto-ohjaus ja työelämään perehtymisen ohjaaminen. 

Ystävän ja kanssaihmisen päivä

Ystävänpäivä on mielestäni hieno vuotuinen mahdollisuus. Tänä vuonna haluan nostaa yhteiseen pohdintaan seuraavan, mieleeni nousseen ajatuksen. Ja ajatuksesta nousevan kysymyksen.

Ajatus:

Olemme kukin omassa kohdassa elämänpolkuamme. Elämässämme meillä jokaisella on tai on ainakin ollut yksi tai useampi ihminen, jota syystä katsomme voivamme kutsua ystäväksemme. 

Tämän ystävän -ystävien- merkitys on niin suuri, että sitä on vaikea kuvata. Kattavasti sanoilla. Ehkä meillä juuri siksi on ystävänpäivä.

Kuitenkin: On myös ihmisiä, jotka kokevat, että heillä ei ole tällä hetkellä yhtään merkityksellistä ystävää. Arkitieto ja myös tutkimus kertovat, että yksikin ystävä tai ystävyyden kaltaista välittävää ja luottamuksellista suhdetta edustava kanssaihminen pystyy antamaan meistä itse kullekin jaksamisen ja hyvinvoinnin perustan. Ystävyys tuo meille uskoa itseemme ja elämään. 

Kysymys:

Olisiko sitten mahdollista, että viettäisimme ystävänpäivän sijaan, tai ehkä paremminkin sen rinnalla kanssaihmisten päivää? 

Kanssaihmisten päivä olisi meistä useimpien ja yleisemmin lähes koko yhteisömme toteuttaman käytännön vahvistamista. Nykyisen ystävänpäivän yhteydessä moni meistä ottaa jo nyt huomioon ystäviensä ja tuntemiensa läheisempien ihmisten lisäksi myös vähemmän tuntemiaan ihmisiä. Kanssaihmisiään, tai niin kuin aikaisemmin on usein sanottu: lähimmäisiään. 

Tiedämme myös, että ihmiset niin Hämeenlinnassa kuin muualla koto-Suomessa kerääntyvät mielellään ystävänpäivänä ulos ja kohtaamispaikoille. Tai lähtevät ystävien ja tuttujen luokse käymään. Koronapandemian aikana kohtaamiset ovat toki perustellusti rajatummat: vaan kun tauti rokotusten myötä selätetään, haluamme otollisina hetkinä taas kohdata kanssaihmisiämme.

Mitäpä, jos valitsisimme helmikuisen Valentinin ja Voiton päivän nimitykseksi

• ystävän ja kanssaihmisen päivä

Jatkossa muistaisimme sinä päivänä ehkä myös sitä, että kanssaihmisten kanssa yhdessä voitimme korona-pandemiankin.

Voisimme jatkossa toimia niin, että meistä mahdollisimman moni voisi - päivän kutsumanimen kautta yhä vahvistetummin - olla kontaktissa ystävien lisäksi myös johonkuhun lähiseudun ihmiseen, jonka arvelee voivan ilahtua kontaktista.

Käytännössä yhteydenotto voisi perustua esimerkiksi siihen, että olemme tuttavuudessa kanssaihmisen omaisten tai muiden läheisten ihmisten kanssa. 

Sellaisen henkilön kohdalla, joka on ikänsä tai vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn rajoitteen perusteella kotiinsa sidotummassa asemassa, voisimme sopia kontaktista ennalta. -Näin yhteys tehtäisiin hallitusti ja turvaperusteisesti henkilön itsensä, hänen omaistensa ja tarvittaessa ammattivastuuhenkilöiden kanssa.

Vapaaehtoisuus ja molemminpuolisuus ovat luonnollisesti kaiken esittämäni perustana, niin kuin ystävyydessä ja lähimmäisyydessä aina. 

Ystävyys ja kanssaihmisyys ovat hyvää yhteistä olemista, ja toisen vahvaa kunnioittamista. Lapset näyttävät tästä meille varttuneemmille hyvää esimerkkiä!

Ystävyydellä,

Jari Nurmi 

Psykologi, kehittäjä ja kuntavaaliehdokas

Asiat kanssasi todeksi

 

Aiheesta Hämeen Sanomissa ja Kaupunkiuutisissa

Resurssiviisaus ja kuntalaisten tarpeisiin vastaaminen - Yhteistyössä suunnitellen vai omaa tahtotilaa puskien?

Kuntavaalien 2021 alla voit nähdä, että on olemassa ainakin kaksi ehdokkaiden ja myös puolueiden tapaa esitellä oma, kotikunnan paremmaksi tekemisen ohjelmansa:

• Voit lukea ja kuulla, että nimetty ehdokas ja puolue pitää vaalien alla -ja vaalien jälkeistä aikaa ennakoivissa lupauksissaan - tärkeänä korostaa sitä, että ehdokas ja lupauksilla myös ehdokkaan puolue tahtoo toteutuvaksi -ja tahtoo ennenkaikkea omaan julkikuvaansa- lähes minkä tahansa kuntapäätöksenteon alaisen asian HETI.

• Voit myös lukea ja kuulla, että ehdokas ja puolue näkee kotikunnassa -ja tässä blogissa erityisesti Hämeenlinnassa- kaikkein keskeisimpänä kuulla kuntansa asukkaita. Koota yhteen heidän pitkin edellistä kuntapäätöksenteon edustuksen kautta esille tuomia, ja osaltaan jo aloittein käynnistettyjä kotikunnan palvelujen parantamisehdotuksia. Jatkaa ja parantaa kuntalaisen äänen kuulemista päätöksenteossa, ja valmistella kunnolla ja yhteistyössä se, miten ja mihin Hämeenlinnan yhteiset resurssit kohdennetaan.

Ensimmäisen tahtotila-pallukan populismin osalta voin kertoa seuraavaksi omakohtaisen kasvutarinan.

Pikkupoikana noin 4-vuotta menin läheiseen, usein äitini kanssa visitoimaani kulmakauppaan. Lähellä asuvat, osin tuntemani isommat pojat olivat kanssa tuossa kivassa kulmakaupassa: He sanoivat minulle, että lasikipossa olevat pikkukarkit olivat "kauppiaan lahja usein kaupassa käyville ihmisille". Kauppias itse oli juuri tuolloin takahuoneessa, ja niinpä minä, osin isompien usutuksesta, vaan mikä vielä tärkeämpää omasta tahdostani tai tahtotilastani otin lasikiposta muutaman karkin. Maksutta. Koska minun, Jari 4-vuotta, teki mieli. Saada karkki HETI. 

Kaupasta lähdettiin, niin isommat pojat kuin minä: minä menin kotiin. Kohta ulkoovelle kolkutettiin, ja kulmakaupan kiva kauppiassetä olikin ovella, äitini ja minun tyrmistykseksi. Varsin vihaisen näköisenä. Hän kertoi kuulleensa kaupassa olleelta rouvalta, että olin vienyt karkkeja kiposta. Kysymättä. -Menimme äidin kanssa takaisin kauppaan, ja äiti maksoi karkit. "Usutuksesta tai ei", kuten muistan, että hän sanoi. Kauppias virnisti, sanoi puolestaan minulle. "Kun ostetaan, niin yhdessä sovitaan mitä ostetaan ja mitä se maksaa". Ja hymyili. 

Kerron tämän tositarinani, koska

1. vasta neljävuotias on iältään normaalistikin vielä siinä iässä, jossa kehitysiän mukaan tahdotaan asioita ja tahdotaan ne tapahtuvaksi ja omaksi mahdollisimman nopeasti
2. neljävuotiaalle yhteistyö tarkoittaa, iältään ja kehitykseltään varttuneempaan ihmiseen verrattuna, vielä sitä, että monta kertaa tehdään niinkuin isompi ja "vahvempi"/voimakkaamman oloinen kertoo, että on syytä tehdä.

Ennenkaikkea tarinani liittyy tähän blogiin sen myötä, että katson -ja me sosiaalidemokraatit katsomme- että Hämeenlinnan kuntavaalien -21 ehdokkaaksi lupautumisen ja mahdollisena valtuutettuna kunnallisessa päätöksenteossa toimimisen on jo lupauksista lähtien sisällettävä enemmän (ja ehkä kehittyneempää?) kuin pelkän tahtotilan ja päätöksenteon eteenpäin runnominen. Tai tällaisen eri sanakääntein kuntalaisille katteetta lupaaminen. 

Mitä sitten Hämeenlinnan Kuntavaalit 2021 ehdokkuus ja mahdollinen päätöksenteon jatkoedustus tarkoittaa oman ohjelmani kannalta? Pitkälti puoleeni SDP, sen kunnallisjärjestön ja Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen tavoitteita myötäillen ehdokkuuteni kuntavaaleissa Hämeenlinnassa rakentuu seuraaville seikoille: 

Kuntavaaleissa -21 ja mahdollisissa kuntaedustustehtävissä 2021-2025 tavoittelen täysipainoisesti sitä, että Hämeenlinnastamme tulee yhä voimakkaammin se asukkaiden kaupunki, jossa

• asiat selvitetään avoimesti ja aukottomasti

• toimenpiteet suunnitellaan mahdollisimman laajapohjaisesti, ajoissa ja yhdessä

• myönnetään niin omat kuin yhdessä tehdyt virheet, mikäli niitä tehdään

• annetaan kiitos ja kannustus niille keille se kulloinkin kuuluu -ja tasapuolisesti

• hämeenlinnalaisten kaikki eri ikäryhmät kohdataan yhdenveroisesti: ja todella kunkin henkilön ja kunkin ikäryhmän tämän hetken ja tulevaisuuden tarpeet huomioiden.

Kaikkiaan katson, että yhteistyöllä meillä voi yhä vahvemmin olla kaupunki, jossa sen kunkin asukkaan työ, tai yhtä lailla hänen opiskelunsa tai hänen eläkkeellä olonsa voi omalla ainutkertaisella tavallaan ja monin eri keinoin tuottáa tulevaisuuden näkymiä ja kannattavuutta. Niin kaupungille kuin alueen taloudelle ja sen elinvoimaisuudelle. 

Kokemuspohjalta olen lisäksi vakuuttunut, että Hämeenlinnan kunkin asukkaan viihtyminen ja hänen hyvinvointinsa, hänen elinympäristönsä sekä hänen terveytensä ja turvallisuutensa voidaan kuulla ja kohdata palveluissa ja päätöksenteossa yhä paremmin.

Tämän blogin alussa toin toisena kuntavaalit -21 ohjelmallisena tapana esille näkemykseni, jonka mukaan ensimmäisen pallukan tahtotila-ohjelman lisäksi on olemassa myös toinen tapa. Se on: Jatkaa ja parantaa kuntalaisten äänen kuulemista päätöksenteossa. Minusta tämä Asukkaiden kaupunki-tapa on paljon kehittyneempi ja rakentavampi: se voi rakentua vain ja ainoastaan yhteistyöhön. Niin yli eri intressiryhmien, kuin yhteistyöhön ideoissa ja tulevaisuusnäkymissä, suunnittelussa ja itse päätöksenteossa. Yli puoluerajojen. 

Mitä mieltä olet itse?

Jari Nurmi

Oikeudenmukainen maailma

Aloitan blogini Hämeenlinnan kunnallisvaalit -21 ehdokkaana kysymällä sinulta -ja itseltäni!- mitä me voimme tehdä? Jotta tämä ainutlaatuinen ja korvaamaton maailma, jossa elämme selviäisi suurelta osin ihmisen itsensä aiheuttamista muutoksista? 

Mitä voimme ja mitä aiomme tehdä, kun hyvin tiedämme -sinä ja minä ja jokainen Hämeenlinnassa,  miljoonat ihmiset muualla Suomessa ja miljardit maailmassa- että jok'ikisen ihmisen elinvoimaa parhaiten tukevat asiat elämässä perustuvat oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen?

Kun kerron seuraavaksi joitakin ajatuksiani vastauksena itse esittämiini kysymyksiini sinulle, kerron ne, koska minusta sinä ansaitset tietää, minkälaisten arvojen perustaan minä rakennan vaikuttamisen työni. 

Seuraavassa lyhyessä luettelossa alla kerron näkemykseni. Eli -Mitä voimme tehdä, jotta niin Hämeenlinna kuin koko Häme, niin Suomen valtio, Euroopan yhteisö kuin koko maailma todella olisi hyvä ja turvallinen paikka elää. 

Voimme 

• Osoittaa, että välitämme ympäristöstä, jossa elämme 

• Osoittaa, että välitämme eläimistä ja eläinkunnasta 

• Osoittaa, että välitämme kanssaihmisistä.

 

 

Ympäristöllä, josta osoitamme välittävämme tarkoitan yhtä lailla pihapiiriä ja puistikkoa; yhtä hyvin pitäjän raittia ja metsää kuin kaupunkikeskustan kortteleita ja katuja. 

Eläimet joista välitämme: minusta ne ovat kotipiirin eläimiä, omista ja kanssaihmisten lemmikeistä tilan eäimiin. Kaiken ja kaikkien elinvoiman puolesta meidän on syytä mielestäni välittää yhtä lailla luonnossa vapaana elävistä eläimistä.

Kanssaihmisillä tarkoitan erityisesti ihmisiä kunkin omassa elämänympäristössä. Kerron kohta, miksi minulle kanssaihmiset ovat myös muita suomalaisia, ja ihmisiä muissa maissa ympäri maailmaa.

 

Kysymys 

Onko niin, kuten kysyn sinulta ja kuten itse katson, että voimme jokainen olla osaltamme kaiken ja kaikkien elinvoiman ja siten hyvän tulevaisuuden varmistaja? Olla pieninkin yksittäisin ja arkisin teoin tulevaisuuden hyvän tuoja? Ympäristöllemme - eläimineen? Ja itsellemme: kanssaihmistemme kera?

Tässä kohden esitänkin sinulle nyt perustan sille, miksi blogini otsikko on maailmankattavasti Oikeudenmukainen maailma. Ja samalla selvennän, miksi esittämässäni luettelossa siitä, mitä kaiken ja kaikkien elinvoiman hyväksi voimme mielestäni kukin varsin helposti tehdä, käytän luettelon voimme-sanan jälkeen sanaa 'osoittaa'. 

Käytän osoittaa-sanaa siksi, että uskon ja myös katson ihmisoppimisen pedagogian ja psykogian perusteella, että aivan jokainen meistä antaa, millä hyvänsä oikeudenmukaisella ja välittävällä teolla, erittäin arvokkaan mallin kelle tahansa toiselle kanssaihmiselle. Tiedonvälityksen kautta tämä mallin anto tavoittaa nykyisin ihmiset kaikkialla maailmassa. 

 

Reiluutta edustavat teot tuottavat lisää reiluutta. Olisiko Koskelakin todennut juuri tällä tavoin, mitä luulet?

 

Hyvän viikonvaihteen ja tammikuun lopun terveisin,

Jari Nurmi